Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mutta tietokoneen käynnistämisen ja kirjoittamisen aloittamisen väliin ehtii niin paljon asioita. Oikeastaan haluaisin vain kertoa tästä viikosta, mutta muista asioista on olemassa kuvia.

Tuli käytyä Kevätmessuilla.

Kuva Pauligin uudesta Mundo Rwanda & Nicaragua - kahvista sekä Ehrmannin uudesta banaani ja suklaapäällyste - vanukkaasta. Mundon Mexico on kyllä paremman makuista. Eipä ole pahemmin tehnyt kahvia tällä viikolla. En ole tarvinnut kahvia ollakseni hereillä, enkä ole juonut sitä maun takia, koska en ole tällä viikolla maistanut mitään. 

 

Kevät ehti jo melkein tulla tänä vuonna, kunnes tällä viikolla pukkasi ihan hirveä takatalvi. Kerran kävi jo lenkkaritkin jalassa, kunnes piti vetää talvitakki uudestaan päälle. Tähän aikaan jonain vuonna näytti tältä ja sai skuuttailla ja pyöräillä. Kevään pitäisi olla Suomessa viimeistään maaliskuun lopussa, sano minun sanoneen. 

Kyllä se kohta tulee, mutta on tosi harmillista, jos kesä tulee yhtäkkiä kevään päälle, koska rakastan sitä, kun kevät saa tulla pikkuhiljaa. Lehdet tulevat puihin, kukkia näkyy vihertävinä ja värikkäinä ruskean maan seassa. Eilen hetken auringon paistaessa näin, miten vesi valui tien reunaa pitkin alaspäin, siinäpä ihastelin kevätpuroa.

Räpsyjä viime viikolta.

Pääsiäistä edeltävänä torstaina sain ex tempore - kutsun ystävän luokse iltapäiväkahveille. Iltapäiväkahveista sukeutuikin neljän tunnin rupattelu- ja herkuttelutuokio. Ex tempore - ajatuksista ei koskaan tiedä, mitä niistä seuraa, mutta tähän mennessä aina jotain mukavaa.

Pitkäperjantaina lähdin aamupäivällä kohti Turkua ja saavuin perillä vähän keskipäivän jälkeen. Äiti haki minut Kupittaan asemalta, kävimme kaupassa ja menimme äidin luokse eli lapsuudenkotiini. Minun piti myös tavata pääsiäisen aikana eräs ystäväni, mutta emme sitten voineetkaan nähdä. Veljenikin oli äidin luona. Söimme ruokaa ja kakkukahvit päälle. 

Ajattelen, että koska tuli niin NIIN paljon äidin ja isän luona syötyä kaikkea höttöä ja makeaa, niin se sai flunssan laukeamaan. Työni vuoksi voin olla todella monen eri viruksen, bakteerin ja pöpön kantaja ilman, että se tarttuu minuun. Sokerin ylisyönti monena päivänä peräkkäin sai aikaan immuniteettivasteen laskun ja jokin kehossani ollut paha pöpö pääsi iskemään, ties oliko se yksi pöpö vai monen pöpön summa, mutta tällaista flunssaa minulla ei ole ollut todella todella pitkään aikaan, että se oikeasti kaataa pois pelistä eri tavalla kuin muut flunssat. Siitä lisää myöhemmin.

Ja tiedän kyllä monia, jotka yrittävät päteä ja väittää, että ei sokeri mitään flunssia aiheuta. Ei mutta ei se koskaan hyvääkään tee, jos sitä syö ihan älyttömästi. Sokeri kuitenkin ylläpitää matala-asteista tulehdusta. Ja mitä sokerisiin herkkuihin tulee: kukaan ei voi koskaan tietää, miten kenenkin keho mihinkin reagoi. Jokaisen keho voi reagoida eri tavoin kaikkeen mahdolliseen riippuen allergioista, yli- tai aliherkkyyksistä, miten normaalisti on syönyt, syökö tarpeeksi immuniteettia ylläpitäviä aineita, juoko tarpeeksi vettä, käyttääkö muita myrkkyjä, harrastaako liikuntaa jne.

Kissalla on äidin luona mukavaa, kun siellä on 42 neliötä enemmän tilaa ja paljon ties mitä sopukoita tutkittavana. Murunen jäi sinne hoitoon, kun kävimme veljen kanssa isän luona.

Perjantaina kävimme saunassa. Äidin luona tulee nukuttua aina tosi hyvin, koska siellä on kaksi tiettyä tyynyä, jotka ovat kehoni mielestä vain täydellisiä, ja vaikka nukunkin sohvalla (no sohvaksi muutetulla sängyllä), niin minulla ei ole koskaan selkä kipeä. Lisäksi äidin luona on lämmin ja ihan huikean muhkeat ja lämpimät peitot. Plus kylpyamme. Jos omaisin teleporttikyvyt, niin kävisin aina välillä äidin luona nukkumassa, kylpemässä ja saunomassa toki äitiä unohtamatta.

Mietin sitäkin, jos saunassa otetuista liian kovista löylyistä tuli jokin yhtäkkinen lämmönsäätelyoireyhtymä. Tärkeintä olisi, että tämä flunssa nyt ottaisi ja lähtisi kokonaan. Tänään oli eka kerta, kun maistoin jotain seitsemään päivään. 

Isän luokse lähdimme lauantaina kahden aikaan ensin äpösteltyämme vähän lisää jäätelöä ja kakkua. Isän luo päästyä kesti hetken, niin saimme apetta rinnan alle. Kananrintaa ja kermaperunoita. Ruoan jälkeen siirryimme saunakamariin pelaamaan ja odottelemaan saunan lämpiämistä. Minä aloin olla jo siinä vaiheessa todella väsynyt, luultavasti epätasaisesta verensokerin heittelystä johtuen. En viihtynyt kauaa saunassa. Katsoimme jonkin leffankin illalla, nimeä en muista, mutta siinä oli yksi lempinäyttelijäni, Rachel McAdams.

Sunnuntaina juhlistimme aamupalan aikana isän merkkipäivää. Sitten lähdimme vielä tapaamaan tätiäni pitkästä aikaa Turkuun ennen kuin minut tiputettiin takaisin äidin luokse. Oli alkanut olla jo aika vetämätön olo ja äidin luona ennen lähtöä junalle lämpöä koittaessani totesin sen olevan 37.6.

Periaatteessa siis flunssa alkoi jo viime sunnuntaina puoliltapäivin. Maanantaina herätessä minua palelsi palelsi palelsi. Ensin ajattelin, että se johtui liiasta sokerista ja se menee päivässä tai parissa ohi, mutta ei se mennyt. Onneksi olin napannut äidin luota mukaan kourallisen särkylääkkeitä, koska piti hakea lisää apteekista torstaina. Nekin ovat tällä hetkellä loppuneet, pitää toivoa, ettei tarvitse täydennystä. 

Olen jo pitkään kokenut, etten osaa nukkua flunssassa, että sellaisia ovat minun flunssani. Tämä flunssa oli erilainen, koska maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona nukuin suunnilleen 61 tuntia eli enemmän kolmessa päivässä kuin normaali aikuinen nukkuu viikossa. Minulla ei riittänyt vain voimia mihinkään muuhun. Välillä kävin vessassa, join jotain, sain hädin tuskin syötyä puuroa tai keittoa, ja sitten menin takaisin palelemaan vällyjen väliin. Palelin, vaikkei kuumemittari näyttänyt kuumetta kuin vasta kolmantena vai neljäntenä päivänä seuraavaksi ja sekin 37.7. 

Minulla oli päällä kaksi aamutakkia, paksut velour-housut, kahdet paksut sukat ja kaksi peittoa, mutta silti palelin ja ihoni oli jatkuvasti kananlihalla paitsi nukkuessani. Heti herätessä oli aina muutaman sekunnin lämmin, kunnes kylmä palasi. Torstaina tuntui, että jaksan olla hereillä pidemmän aikaa ja jaksan tehdä jotain. Torstaina nukuin kahdet päiväunet, katsoin Housea ja kävin jopa ihanan aurinkoisella säällä vähän ulkona. Hain lähiapteekista paracetamolia ja kaupasta ruokaa. Kävely tuntui siltä kolmen nukutun päivän jälkeen kuin olisi taapero opettelemassa kävelemään: hieman huteraa, kankeaa ja tasapainohakuista. 

Perjantaina selvisin yksillä päiväunilla ja puolen tunnin silmien lepuuttamisella. Heräsin takaisin todellisuuteen ja huomasin, millaiseksi sikolätiksi keittiön pöytätaso oli muuttunut, kun en ollut jaksanut edes siirtää pahveja kaappiin. Eilen oli suhteellisen normi olo jossain kohdin. Tänään heräsin ekaa kertaa siihen tunteeseen, että olipa hyvin nukuttu yö. Yksi yö tällä viikolla oli ihan kaamea, kun heräsin joka ikisen tunnin välein ja jatkuvasti hirveällä säryllä. 

Tällä hetkellä olo on jokseenkin omituinen, mutta kaipa se tästä iloksi muuttuu, kun alkaa taas toimia normaalisti. Tai toimimaan ja aktivoitumaan ylipäätään. Kai siinäkin jokin aika kestää, että normaalivoimat palautuvat ja tottuu taas käyttämään kehoaan ja lihaksiaan. Täytyy muistaa, ettei liian kovaa hötkyile, vaan ottaa ihan rauhassa. Terveenä olo on ihan parasta. Mietin juuri aamulla suihkussa sitäkin, että pitäisi kai oikeasti alkaa tekemään hengitysharjoituksia. Toki sitten lämpötilan noustessa alan käydä lenkillä ja haluaisin saada polkupyörän hommattua. Hengitysharjoituksia mietin sen takia, että ilman treeniä keuhkojen tilavuudesta käyttää kovin pientä osaa normaaliin pinnalliseen hengittämiseen. Pitäisi kai aina välillä saada koko kapasiteetti käytteen, jospa se olisi terveellistä ja kokonaisvaltaista tai jotain. En tiedä, viisaampi kertoo. 

On ihanaa päästä huomenna jälleen töihin, kun on koko viikon maannut kotona eristyksissä. 

Tämä ihana on onneksi pitänyt koko viikon seuraa, ollut läsnä sekä ollut hyvin ymmärtäväinen, ettei ihan joka päivä leikitäkään. Leikitään enemmän kohta taas, kun voimat ja aktiivisuus palautuvat.

Tuli tällainenkin vastaan muistoissa. Kyllähän sitä pitää vaalia.

Ei kun uutta viikkoa päin! Ja ruokakauppaa! Nälkä.

Löytöjä, inspiroitumista ja herkuttelua

Tuntuu, että viime postauksesta on kolme viikkoa, vaikka siitä on hädin tuskin kahtakaan viikkoa. Sanotaanko siis, että pari viime viikkoa ovat olleet aika pitkiä. Jotkut päivät ovat olleet aika raskaita, mutta on kaikista päivistä iloakin löytynyt. Tämän viikon torstai-aamuna harmittelin, että miksei voi olla jo perjantai. Eilen jos olisin tehnyt postauksen, niin olisin tehnyt vain kuvapostauksen. Ei inspiroinut kirjoittaminen ei ollenkaan. Onneksi sain sentään siivottua, pestyä pyykit ja vaihdettua lakanat. 

Tämä aamu taas on kestänyt pidempään kuin luulin. Ajattelin, josko olisin jo yhdeksän aikaan tehnyt lähtöä uimahalliin, mutta kello on varttia yli yhdeksän ja istun kylmentyneen aamiaisen kanssa kirjoittelemassa. Yritin etsiä uimapukua, kun sen pari kolme viikkoa sitten laitoin kaappiin, mutten tosiaankaan muista minne, enkä löydä sitä ainakaan vaatekaapista. Jos sitä ei löydy, niin toivottavasti löytyy toinen uimapuku. Vähään aikaan ei ole tehnyt mieli tai "ole ollut aikaa" käydä uimassa (ei siis vain ole jaksanut), mutta tänään ajattelin, että nyt olisi jo aika. Pari viime viikonloppua on ollut tekemistäkin, eikä sen takia ole tullut mentyä. Mietin kyllä tämän viikon alussakin, että olisi voinut mennä, mutta ilmojen harmaus ei inspiroinut.

Tuntuu, että kevät on viivästynyt ihan liian pitkään. On liian vähän aurinkoisia päiviä viikossa, kun olisi ihanaa, jos joka ikinen päivä olisi aurinkoinen. Sunnuntaisin tai maanantaisin voisi sataa ja sekin suurimmalti osin yön aikana. Mutta oikeasti: on maaliskuun viimeinen viikko alkamassa ja täällä sataa vain lisää lunta. Odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa, että kaikki lumet ja jäät kaikkoaisivat, niin lakaisukoneet saisivat tulla tekemään työnsä. Kadut on ihan himputin täynnä kiviä, kakkaa ja roskaa.

Höpötän ihan muusta kuin näistä kahdesta kuvasta. 12. päivä ostin Pauligin ihanaa uutta Mexico - kahvia ja kaivoin kahvinkeittimen takaisin esiin. Vaikka rakastankin ärrällä käymistä, niin kyllä tulee halvemmaksi ostaa ja tehdä omat sumpit kotona. Herää sitten vaikka puoli tuntia aiemmin joka aamu nautiskelemaan, kun alkaa energiaakin olla sen verran, että sitä pitää vielä iltaisinkin erikseen purkaa.

Suihkuni oli muutaman päivän (ennen 11.3.) päästänyt kaikki vedet lattialle suihkuteltaessa. En ollut käyttänyt tämän asunnon suihkukaivoon mitään aineita tai sitä puhdistanut ennen. Vähänkö olin innoissani ja kiinnostusta täynnä (sisäinen remontti-Reettani heräsi), kun huomasin ritilää nostaessa sangan ja löysin tämän pöntön, joka ilmeisesti on roskasiilo/suihkusuodatin. Se oli täynnä vanhoja hiuksia ja mömmöä. Sain sen kokonaan avattua ja puhdistettua. Nyt suihkukaivo taas vetää kuin unelma, eikä yhtään vettä päädy suihkuseinien ulkopuolelle.

Vaikka en vahdikaan painoani, enkä pysty pysymään herkkulakossa (on se kuitenkin vähentynyt), niin olen huomannut ekaa kertaa aikuisikäni aikana painoni alkanut salavihkaa putoamaan alaspäin. Luulen syyn olevan tässä smoothiessa, jonka joka päivä teen, koska treeninkin olen unohtanut. Treenaamista pitäisi taas jatkaa, mutta joka päivä lihakset ovat kipeät vain töissä olemisesta ja nukkumisesta. Lihakset ovat vähemmän kipeät, kun treenaa säännöllisesti tai ainakin hyvällä tavalla kipeät. Teen kyllä huomaamatonta treeniä töissäkin ihan varmasti. Vielä ulkonakin täytyy pitää tasapainolihakset terässä. Unelmoin by the way pyörän ostamisesta, niin voisin alkaa pyöräilemään töihin. 

Anyway luulen, että tästä smoothiesta johtuu painon tippuminen pikkuhiljaa, noin puoli kiloa viikossa. Sitten kun tuon säännöllisen kardiotreenin osaksi päiviä (pyllyn treenaamista toki unohtamatta), niin saattaa alkaa paino tippumaan nopeammin. Tämä smoothie koostuu yhdestä päärynästä (välillä vaikea löytää kypsiä), yhdestä omenasta (omenat ovat niin hyviä, onneksi en olekaan niille kuin kausiallerginen) ja yhdestä porkkanasta (väriä pintaan!). Seosta auttaa tasoittamaan noin desin verran appelsiinimehua. Lisäksi ripottelen vähän kanelia ja hunajaa pinnalle, ennen kuin hurautan sileäksi soseeksi (no ei se kovin sileää aina ole) tehosekoittimella. Minulla on mietintämyssyssä uusi kone, kun tämä nykyinen tehosekoitin on varmaan jo kymmenen vuotta vanha jollei vanhempikin. On meinaan aika meluisa rakkine ja tuntuu, ettei se aina jaksaisi sekoittaa kaikkea, jollei tuotteet ole tietyssä järjestyksessä - jäätä tuo tuskin saisi rikki, tai saisi ja alkaisi savuamaan.

Selloon on pari kertaa tieni vienyt erinäiset syyt: kirjasto, Rituals sekä monipuolisemmat kauppaostokset Prismasta tai Cittarista ja myös eritoten tämä herkku foccaccia rosmariinilla, on siellä myös valkosipulinen vaihtoehto. Myös Kampin Supermarketista löytyy nykyään tämä rosmariini foccaccia, mutta alunperin sen bongasin ja siihen rakastuin Sellon Prismassa. Saatoin kinuta sitä myös muutaman kerran mm. juurikin Kampin Supermarketiin, koska kaupat, joissa on Fazerin leipomo, voivat tehdä sitä. Ja se on NIIIN hyvää!

Löysin eräänä päivänä vähän arvokkaamman roskan, kun olin töiden jälkeen meditatiivisella roskakävelyllä. Ennen ajattelin, etten poimi maasta löytämiäni seteleitä (ei siis ole eka kerta, löysin jo markka-aikana satasen setelin maasta), mutta nyt ajattelin, että se oli keskellä jäistä nurmea ja hyvin likainen, tuskin sitä kukaan kaipaisi, ja tällä hetkellä minulla taas on vähän tarve rahalle, muttei siitä sen enempää.  Lisäksi siinä roskia roskiksen ympäriltä siivotessani vanhempi herra tuli sanomaan "kiitos arvokkaasta työstä". Sanoin hymyillen kiitos ja tulin tosi hyvilleni. Kaksi lahjaa samalla reissulla. 

En kyllä tosiaankaan ymmärrä tätä ilmiötä, että miksi pitää heittää roskia roskiksen ympärille tai yleensä ottaenkaan kadulle. Kun siinä on se roskis, mihin ne roskat voisi laittaa.

Aamiainen ja päivällinen viime lauantaina. Kaverin kanssa oli puhetta, että tulisin käymään Klaukkalassa sunnuntaina, mutta koska hän oli lauantaina Helsingissä käymässä, niin ajattelin, että jospa lähdetään samalla reissulla ja olin yötä. 

Tuli nähtyä hänen karvainen kaverinsa eli kissa ja sen inspiroimana tuli hankittua Klaukkalan Tokmannista tällainen pörröinen unipesä kissalle, jota Vinkkeli  käyttää luultavasti (toivon mukaan) silloin, kun en ole kotona. Kotona ollessani Vincent pysyttelee jatkuvasti lähellä tai nukkuu pöydän alle vedetyllä tuolilla tai sängyn alla olevalla patjalla.

Kivaa, kun tätä kirjoitellessa aurinko meinaa koko ajan pilkistellä ja työntää pilviä tieltä. Toivottavasti onnistuu siinä. Kaipaisin juuri nyt aurinkoa: nyt, joka päivä, aina. Niin kuin eräässä runossani kirjoitin: elän auringon pilkahduksille, muu on merkityksetöntä. Toki se on monisyisempi runo kuin nuo sanat.

Tuli käytyä myös Klaukkalan Mustissa ja Mirrissä (oikeasti siellä on melkein kaikki kaupat!) ja löysin Mustin ja Mirrin uudesta herkullisesta karkki-teemaisesta kevätkokoelmasta tällaisen ihastuttavan kepin (ja Vinskihän rakastaa pörröisiä pötköjä kepin päässä), johon kisse on aivan hulluna. Kerrankin meinasin laittaa sen päivän ajaksi ylös kaappiin, niin tuo yksi jäi tuijottamaan sitä kaappia.

Olikin oivalliset ostokset Vinsselille, kun tämä tyyppi täytti kaksi vuotta 21. päivä. Onnea ihanalle, suloiselle, tarkkaavaiselle, fiksulle, hellyydenkipeälle, toisinaan villiintyvälle, söpölle pöpölle, joka kehruuttaa aina, kun on kyse ruoasta tai ottaa syliin tai hän itse tulee syliin.

 

Onhan se aurinkokin joskus pilkistänyt ja niinä päivinä niistä hetkistä pitää ottaa kaikki irti!

Sellon Prismassa kävin eräs päivä kuolaamassa polkupyöriä. Viime vuonna oli mielessä hybridi violetti Helkama, mutta hankin sitten rupuisen kierrätyspyörän, joka edelleen on kiinni lumessa vanhassa osoitteessa. Mitähän sillekin pitäisi tehdä.

Eilen työpaikalla oli virkistyskahvit. Kahvihuoneen pöytä oli koristeltu kauniisti ja täytetty kaikella uudella ja vanhalla tuttavuudella makeaa. Tuli syötyä makeaa mahan täydeltä ja oli hetken aikaa vähän höpö olo, mutta onneksi se meni ohi ja jatkoin hymyillen päivää. Välillä saa vähän herkutella. Seuraavaksi tuleekin herkuteltua ensi viikonloppuna äidin luona ja isän luona. Toivottavasti saa mämmiä vaniljakastikkeella. Kerran vuodessa sitäkin. Onko mämmi vanukas? Ei kai..

 

Tänä aamuna otetut kuvat. Siivosin eilen illalla hetken House-sarjaa katseltuani (olen katsonut sen läpi pari kolme kertaa ja jälleen aloitin). Vaihdoin lakanat ja pesin vanhat sekä nostin ne ovien päälle kuivumaan. Yksi ihanimmista arkipäivän asioista on pujahtaa puhtaiden vällyjen alle nukkumaan. Niissä on erilainen tuntu kuin muutaman yön nukutuissa. Vaihdoin ja pesin myös keittiöpyyhkeet.

Lisäksi käytin astianpesukonetta. Käytän sitä kerran viikossa ihan vain siksi, että jossain sanottiin, että jos koneita ei käytä tarpeeksi usein, niin ne voivat mennä rikki käyttämättömyydestä. Muutenkin on mukavaa, kun tiskit tulee välillä oikeasti pestyä, eikä aina syö vain liotetuista astioista, joissa on kerran pari harjaa pyöräyttänyt. 

Nyt ulos tanssimaan lisää aurinkotanssia. Toivottavasti löydän uimapuvun pian, koska kehossa on jälleen energiaa vaikka muille jakaa.

Mukavaa viikonloppua!